Kastehelmen Omiros
 |
|
rekisteröity numerolla 
Milon ura aloitetaan KV-tilaisuuteen osallistumallaI like shiny things but I'd marry you with paper rings, darling you're the one I want
Jossain kohtaa oli pakko kohdata se tosifakta, että Eepi ei tuosta enää nuortuisi, ja vielä jossakin kohti sen olisi matkattava paremmille laidunmaille - vaikka sitä ei tahtonut eikä halunnut edes uskoa, välttämätön paha jokaisessa elämässä oli että se päättyisi jossakin vaiheessa. Siinä kohtaa kun asian antoi edes hetkeksi pyörähtää mielessä, oli aika alkaa miettimään, miten Eepi saataisiin näkymään ja pysymään matkassa senkin jälkeen, kun ruunasta aika tulisi jättämään. Ruunauksen yhteydessä ruunikosta ylpeydenaiheestani oli otettu talteen neljä pakastetta tulevaisuutta varten (ehkä juuri tätä hetkeä varten), ja oli nopeasti päätetty, että Eepin sukulinjan tulisi jatkua. Meidän pitäisi saada talliin orivarsa jatkamaan Eepin perintöä, täyttämään edes osittain suuren eläimen saappaita (kukaan ei niitä täysin voisi koskaan täyttää, sehän nyt oli selvää) ja muistuttamaan siitä, mitä meillä joskus oli. Tamman etsintä oli vaikeaa. Katsottiin hevosia ulkomaita myöten (international baby, would've been cool), kyseltiin tutuilta ja tuttujen tutuilta, etsittiin nettiä pitkin. Tuntui mahdottomalta löytää sopivaa tammaa, joka tulisi olemaan seuraavan kuninkaallisen (Ai liioittelenko? I don't think so) äiti. Kuvankaunis Tirith Ziggy Stardust löytyi ikuisuudelta tuntuneen etsinnän jälkeen Varsinais-Suomesta Felicia Kastehelmen tallilta, ja tiesin heti tamman olevan se oikea. Sen lisäksi, että Ziggyllä oli pitkä, hieno suku ja se oli kilpaillut useammassa eri lajissa, sen kasvattaja oli Minas Tirith, jota olin ihaillen katsellut jo kauan. Meille oli suotu neljä yritystä; jos Ziggy ei tiinehtyisi heti, olisi vielä kolme pakastetta. Sen lisäksi painolastia toi se, että meillä ei todellakaan ollut suunnitelmaa sen varalle, jos Ziggy varsoisikin tamman - kaikki oli laskettu sen varaan, että sieltä tulisi ori, joka voisi jatkaa Eepin isälinjaa. Saimme huokaista helpotuksesta, kun tumma tamma tuli kuin tulikin kantavaksi heti ensi yrittämällä, ja yksitoista kuukautta myöhemmin varsoi vielä orin. Se oli musta, se oli saanut vanhemmiltaan tähden ja pari sukkaa ja sen silmissä tuntui olevan samanlainen lempeä katse, jota Eepi oli kantanut nuoresta saakka. Kastehelmen Omirikseksi ristittyyn oriin kohdistui suuret odotukset, mutta aidalla sen juoksemista ja riekkumista katsellessani uskoin sen onnistuvan jos ei täydellisesti, ainakin erittäin hyvin. |
In the winter in the icy outdoor pool, when you jumped in first I went in too
Omiros on äärettömän innokas, energinen, suorastaan väsymätön pikku työmyyrä. Kaikessa innossaan se on kuitenkin hieman malttamaton ja ennakoiva tehden asioita usein jo ennen ratsastajan pyyntöä. Kulmat ori tekee itsenäisesti, peruutuksen se aloittaa jo ratsastajan sitä valmistellessa ennen varsinaisia peruutusapuja, laukka vaihtuu ratsastajan lantion asennon ja painopisteen muutosten mukaan silloinkin, kun se ei ollut tarkoitus.. Musta ori yrittää aina parhaansa, joskus reppana vain yrittää ihan liikaa liian aikaisin.
Hyväähän Milo tuntuu tarkoittavan, eikä se koskaan ota nokkiinsa ennakointiensa korjaamisesta, tehtävien uudelleen tekemisestä tai yleisestä täydellisyyttä tavoittelevasta hinkutustoistosta. Puoliverinen pysyy hyväntuulisena, olivat treenit lyhyet tai pitkät, kevyet tai hikiset, monipuoliset tai parin tehtävän ympärille rakentuneet. Aina pehmeä, rento, vastaanottavainen ja toivotulla tavalla herkkä, äärettömän miellyttävä ratsastaa, kenen tahansa kanssa yhteistä säveltä etsivä nelijalkainen kultakimpale. Liikkeiltäänkin ori on kultaa, sillä on mielettömän näyttävät, mekaniikaltaan terveet ja korrektit liikkeet, joista kelpaa koota, lisätä, lyhentää, pidentää, kaikin puolin hioa ja säätää. Hienosäätövara ei tunnu loppuvan kesken ikinä!
Grand Prix -ratsuna Omiros osaa kaiken ja vähän enemmänkin. Hienoryhtinen, hyväntuulinen musta ihastuttaa niin ratsastajat, yleisön kuin tuomaristonkin, vaikka välillä innokkaassa ennakoinnissaan tekeekin omaehtoisia ratkaisuja asioiden suhteen. Tärkeintä on ratsastaa oriin malttia ottaa vielä yksi askel ennen seuraavaa liikettä, malttaa kuunnella avut loppuun asti eikä ulkomuistista heittää koottua ravia lisätyn ravin perään tai seitsemättä laukanvaihtoa kuudennen perään ilman erillistä pyyntöä. Kaiken mennessä nappiin Milon selässä saa suorastaan euforisen onnistumisen tunteen; yhteistyöhaluinen hevonen, korrektisti suoritettu liike, valmentajan kehu tai yleisön aplodit. Ja Omiroshan rakastaa esiintymistä, siitä on ihanaa, kun joku katselee ja kannustaa. Tälle murulle tosin riittää yleisöksi vaikka tallikissa; hän on nöyrä, hieno ja kunnioittaa pientäkin yleisöä antamalla itsestään aina päivän parhaan mahdollisen suorituksen.
Kullanmuru tämä on käsiteltäessäkin, ystävällinen ja lempeä kaikki käy -tyyppi, joka ei irvistele raspauksen, korviinsa laitettavien pumpulien, päänsä pesemisen tai epämääräisen paljon kahisevan loimikankaan vuoksi. Vakikengittäjämme kanssa puoliverisellä on vallan bromance, kengittäjä ja hevonen ovat aivan parhaat ystävät eikä kukaan saa niin paljon rapsutuksia, kehuja ja herkkuja ennen, jälkeen ja kengityksen aikana kuin mitä Milo kengittäjältä saa. Ihmekään, että ori ihan tykkää näistä kavionhuoltopäivistä.
Tykkää se kyllä kaikesta muustakin. Rapsutukset ovat ihania, klipperit tai suihkepullot eivät kauhistuta, kuljetussuojat eivät inhota. Talutettaessa ori kulkee vierellä rentona, päänsä ja kaulansa matalalla kantaen, ilman kiirettä yhtikäs mihinkään. Kuljetusvälineellä ei ole väliä, se ahdas varakoppi kelpaa siinä missä naapurikateutta aiheuttava suuri luksusrekka. Omiros kävelee rampin aina nätisti ylös ja alas eikä tee matkan aikana mitään numeroa mistään, vaikka heinät sattuisivat loppumaan tai matkaseura olisi yksi kiusanhenki.
luonteen on kirjoittanut Lissu T.
Cat and mouse for a month or two or three, now I wake up in the night and watch you breathe
| i. Oceanous rn, 170cm KRJ-I, KV Jälkeläisarvonimi A |
ii. Opaque F trn, 172cm KRJ-I, YLA2 |
iii. Opalescent Cersei m, 168cm KTK-II, KRJ-I |
| iie. Mesmer Vegas prn, 167cm KRJ-I, KTK-III |
||
|
ie. Chanté rn, 166cm VSN World Champion, KTK-I, VIR MVA Ch, KRJ-I, YLA1 |
iei. Suprant Xiró prt, 167cm KTK-I, KRJ-I |
|
| iee. Cesilié rn, 164cm VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA1 |
||
| e. Tirith Ziggy Stardust mrn, 164cm KV-I, Ch, KTK-III |
ei. Delicate Pandemonium vkk, 166cm | eii. Dorian Star HRW tprn, 166cm |
| eie. Pandeia Z rnvkk, 165cm | ||
| ee. Hukkapuron Shanghai Shimmer rn, 166cm | eei. Wolf's Hypernova rn, 168cm KV-I |
|
| eee. Sokerikuun Rainbow Sparkle mkrj, 163cm KRJ-III |
Isälinja (6): Oceanous - Opaque F - Opalescent Cersei, Walking Skeleton F
- Nicotinecall PB - Graven GER
Emälinja (9): Tirith Ziggy Stardust - Hukkapuron Shanghai Shimmer - Sokerikuun Rainbow Sparkle - Goldrush CTB xx - Goldmine VFU xx - Exotic Shy VFU - Angel's Heavenly Queen - Nice-n-Easy Beauty Queen - Beauty Queen Dancing
I want your complications too, I want your dreary Mondays - wrap your arms around me baby boy
| s. 00.00.0000 | rotu-skp. Lapsukaisen Nimi värivärinen 555cm | om. Omistajan Nimi |
| s. 00.00.0000 | rotu-skp. Lapsukaisen Nimi värivärinen 555cm | om. Omistajan Nimi |
| s. 00.00.0000 | rotu-skp. Lapsukaisen Nimi värivärinen 555cm | om. Omistajan Nimi |
Kiss me once 'cause you know I had a long night, kiss me twice 'cause it's gonna be alright
|
1. NJ, palkinto 00.00.0000, paikka, tuomari |
Milo ei vielä kilpaile |
| Jaoksen alaiset koulukilpailut (00) | |
|
|
00.00.0000, kilpailupaikka - taso - 00/00Went home and tried to stalk you on the internet, now I've read all of the books beside your bed
|
13. elokuuta 2021, kirjoittanut omistaja (215 sanaa) Kun musta ori otti ensimmäiset askeleensa huteroiden emänsä vieressä, mä ajattelin siihen menevän ikuisuuksia, kunnes mä istuisin Eepin varsan selässä. Mutta ei. Vuodet vierähtivät oikeastaan suhteellisen nopeasti ja mun makuuhuoneeni seinä kolmen huoneen asunnossa, jonka mä jaoin mun veljeni kanssa, alkoi täyttymään vuotisista synttärikuvista; ensimmäisessä kuvassa Milo onnistui haukottelemaan juuri kuvanottohetkellä ja mun naamasta saattoi päätellä että mä nauroin, toisessa orin kaulan ympärille asetellut serpentiinit olivat läpimärkiä meidät yllättäneen sateen vuoksi. Kolmas ja tuorein oli otettu Huviluodossa meidän pihatiellä, kun kevään viimeiset lumet koristivat vielä taustaa ja aurinko paistoi saaden nätisti seisoneen puoliverisen pyntätyn karvan kiiltämään. Nyt mä seisoin korkeutta aivan tuhatta ja sataa kasvaneen Milon vieressä maneesissa ja Milena katsoi mua hymyillen. Milon askeleet eivät olleet niin suuret kuin Eepin. Se astui vielä hieman epävarmasti, mutta kuuliaisesti, eteenpäin, ja mä kannustin oria rapsutuksilla. Keinuin mustassa satulassa hymy huulillani, kun me käveltiin pitkin kaviouraa Milena talutustätinä. “So this is how it feels when you have came to home”, mä huokaisin. |