“I burn for you and you don't even know my name.”
|
|
Syntymäaika: 2. toukokuuta 2019 (5-vuotias)
Kasvattaja: Sissi Suvarinen Rekisterinumero: VH25-018-0238 |
Iso väliotsikko
Super-Seesami. Vähän kuin Super-Marsu mutta Sissi Suvarisella ei ollut lapsia, vain Kaija Koo ja kylän snägärin hurmaava työntekijä. Supernainen on aina ollut Suvarisen The Hevonen, se on kasvatettu pihan perän pihatossa omaan käyttöön kaksikymmentä vuotta sitten. Sinapilla Vai Ilman on ollut vähän samanlainen tapaus, vain sillä erotuksella että Napero tosin on vasta viisi ja saanut nimensä nakkikioskin Ramin inspiroimana. Noin kuusi vuotta sitten Rami vihdoin pyysi Sissiä deiteille tuhansien luukulla roikuttujen lauantai-iltojen jälkeen, heistä tuli vihdoin He, Rami ja Sissi, pari, ja Rami pakkasi tavaransa ja muutti Sissin kerrostaloasuntoon kadun toiselle puolelle. Ja sitten Ramille selvisi, että Sinapilla Vai Ilman oli nimetty hänen jälkeensä. "No minä haluan sitten siitä varsan", Rami totesi tyynesti, ja siitä Super-Seesami sitten sai alkunsa. Sen piti olla pariskunnan oma pieni projekti, mussukka. Mutta kun Sissi lakkasi roikkumasta snägärillä, alkoi Suvi-Anna tekemään samaa, eikä Super-Seesami ehtinyt kääntyä edes kolmivuotiaaksi kun Rami keräsi tavaransa. Muutti Suvi-Annan nurkkiin pyörimään tai jotain. Ei Sissi tiedä eikä sitä kiinnosta. Kun Super-Seesami (ja Sinapilla Vai Ilman) saatiin myytyä Helsinkiin, pakkasi nainen itsensä ja Supernaisen autoon ja ajoi auringon alle Malagaan. Siellä suomenhevosta klippailee kymmenen kertaa rehdimmät miehet kuin snägärin Rami, ja Sissi Suvarinen hymyilee kuin Naantalin aurinko. Tai, Malagan.
Ja Super-Seesami, sen tarina jatkui ihanalla nuorella naisella joka pisti tuon satulaan, taikoi siitä kelvon ratsuhevosen. Talvella 2025, maaliskuussa tarkalleen, Sini Luode sitten tarjosi siitä Facebookissa muutaman setelin ja ori pakattiin matkaan hyvin nopeasti. Ja siitä alkoi uusi tarina, punapäisen naisen ja keltaisen hevosen sellainen. Sinappinen (tiedäthän, ei siirappinen vaan teemaan sopivasti sinappinen) rakkaustarina jota ei Suvi-Annat tai muut roikkujat romuta.
Isohko väliotsikko
Kylmäverisetkö muka hitaita? Pyh pah, tuumaa Seesami, esitellen oikein mielellään vikkeliä kinttujaan kera yhtäläisen nopsan turpansa kanssa. Ori avaa lukot, haat, solmut sekä vetoketjut sujuvan sukkelasti, napsii herkut parempiin suihin eikä tosiaankaan jää paikalle katselemaan ihmisten reaktioita näiden huomatessa orin uusimmat kolttoset. Toisinaan tuntuukin, kuin suomenhevosen sijaan pihassa puuhastaisi suoraan sarjakuvista kiskaistu kliseinen poni!
Mikään pahansuopa ilkimys Seesami ei kuitenkaan ole, ilkikurinen kylläkin. Varpaitansa ei tarvitse varoa tai pelätä tulevansa liiskatuksi karsinan seinää vasten, ja niin mielellään kuin Seesami karkureissuille lähteekin se ei ikinä jyrää tai rynni tavalla, jossa joutuisi tönimään ihmisiä. Voikon karkuretket ovat aina salakähmäisiä livahduksia, eivät torven soiden suoritettuja näytöksiä.
Kunhan orin saa pysymään paikan päällä, se on vallan mukava hevonen. Semmoinen mutkaton, rehellinen suomenhevonen, joka kyllä ilmoittaa epäkohdista muttei jää kantamaan kaunaa oikein mistään. Komea, hohtavajouhinen voikko on tietysti erityisesti kurakelien aikana tympeä puhtaana pidettävä, varsinkin Seesamin kurakylpymieltymyksen vuoksi. Vaan samalla tavalla ne ruunikotkin pitää harjata ja pestä, joten turhaanpa tässä valittaa. Seesami sentään nautiskelee pesuhetkistä sekä harjattavana olemisesta, hieronnan aikana hevonen tuntuu kirjaimellisesti sulavan jo ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana. Fiksuna kaverina Seesami ei tuumi juuta eikä jaata klippauskoneista, kylmäysletkuista, pahan hajuisesta linimentistä, kengityksestä tai mistään muustakaan. Talutettaessa ja lastattaessakin Seesami osaa käyttäytyä, kävellä reippaasti paikasta toiseen sekä mennä tarhaansa, karsinaansa tai kuljetusautoon karkureissun sijaan, kunhan ihminen oikeasti taluttaa sitä eikä hortoile nenä puhelimen näytössä kiinni.
Myös työskennellessä Seesami täyttää mutkattoman, rehellisen suomenhevosen raamit. Orilta sujuu niin kärryjen, hiihtäjän kuin vaikka joulukuusen vetäminen, ratsunakin se on mukavan monipuolinen. Esteet eivät hirvitä, kouluratsastus ei ole tylsää, korvat eivät katoa maastoreitin pisimmällä laukkasuorallakaan. Mikäli ratsastajan avut ovat ristiriitaiset, käsi kovin sahaava tai kova, pohje turhan terävä tai muuta sellaista, Seesami antaa napakkaa, selkeää palautetta, kuitenkin valmiina jättämään tilanteen omaan arvoonsa. Kun virhe korjautuu, voikko työskentelee aivan yhtä mielellään kuin ennen protestoimaansa virhettä. Koskaan nämä protestit eivät ilmene pystyyn hyppimisinä tai valtavina köyrypukkeina, semmoiset kuukkeet Seesami säästää kesälaitumille.
Seesamilta löytyy oikein kivat, matkaavoittavat ja tahdikkaat askellajit, hyvä, tasainen hyppytekniikka sekä mukavan reippaasti annosteltu annos esteälyä. Mielellään töitä tekevänä kaverina Seesami jättää kaiken maailman kiemurtelut sekä paikalta poistumiset vapaa-aikansa viihteeksi, töissä tehdään töitä ja ne työt tehdään vakavasti vaan ei tosissaan. Nätisti kun pyydät, Seesami kokeilee vaikka kärrynpyöriä. Tarmoa sekä voimaa löytyy kuin pienestä kylästä, jarrut toimivat vaikka vauhtia löytyykin eikä moottoria joudu potkustarttaamaan. Kunnon hevonen, hyvä hieno suomenhevonen arkisessa, tasaisen hyvässä työskentelyssään.
Kylmäveriselle yllättävän vikkelyytensä lisäksi Seesami yllättää ketteryydellään, joka sekin tuo mieleen (sportti)ponit. Jos jonkun hevosen kanssa voi ratsastaa rohkeat, aikaa säästävät esteradan reitit, niin Seesami! Se ei kauhistu eikä epäröi, vaikka lähestymiskulma olisi huomattavasti vaativampi kuin orin kapasiteetin radoilla yleensä. Yli mennään, yleensä puhtaasti, ja mikäli Seesani ei koe selviävänsä se ymmärtää kieltää väkisin yrittämisen sijaan.
Luonteen on kirjoittanut Lissu T., kiitos!
iso otsikko
| i. Sinapilla Vai Ilman | ii. Kaikilla Mausteilla |
| ie. Uuden Tuulen Tuula | |
| e. Supernainen | ei. Tuppurainen |
| ee. Tinakengät Jalassa |
Iso väliotsikko
| Päivämäärä & paikka | Laji | Taso | Tulokset |
 25/04/2025, Myskedal |
ERJ | 90 cm | 1/30 |
| 27/04/2025, Myskedal |
ERJ | 90 cm | 2/30 |
| 30/04/2025, Myskedal |
ERJ | 90 cm | 5/30 |
Iso väliotsikko
1. 29. maaliskuuta 2025
Kerroin tänään että mä olin ostanut hevosen. Se meni jotakuinkin:
“Seia, meinasitko sä lähteä kaupunkiin tänään? Ai et, okei, hyvä. Mä tarvitsen sua kotona. Ai miksi? Mä ostin hevosen, joo, hevosen, ja mä en halua vastaanottaa sitä yksin.”
Sitten mä usutin takkia siskon päälle, koska mä en halunnut jäädä puhumaan mun hullut päivät -ostoksista (Sabina tilasi neljä rasvaa, mä shoppailin suokkiryhmässä), ja meidän piti päästä pihalle ennenkuin isosisko ehtisi reagoida enempää.
Ja Seiaa vitutti seisoa taivaan tihkuessa, piha oli mudassa ja meidän molempien Nokiat upposivat kun me taivallettiin tuvasta tallille odottamaan Helkkyä. Sisko ei ehtinyt hirveästi tentata mua, kirota kylläkin, mutta ei mennyt kauaa kun sähköauto traileria vetäen kaartoi meidän pihaan, ja aurinkoisesti hymyilevä nainen hyppäsi alas suuren ajoneuvon ratin takaa. Käveli purkamaan traileria iloisesti höpötellen, niin pirteästi että Seiakin piristyi säästä huolimatta, ja siinä se sitten oli.
Super-Seesami.
Viisivuotias ori ei todellakaan sopinut meille, meidän tammavaltaiselle pikkutallille jossa ei edes voinut treenata kunnolla. Kun mä olin ostanut Sorbetin, järkenä päätöksen takana oli että sillä oli tuttuja suvussa, ja kun me oltiin löydetty Jörp, me tiedettiin että me tarvittiin oma hevonen. Seesamin suku oli tuntematon eikä me oikeastaan tarvittu edes lisää hevosia (vaikka kivahan se on että päästään porukalla maastoon, eikö vain!), mutta jotenkin mä vain halusin sen. Joten mä ostin sen. Ja hyvät kaupat hieroinkin, ainakin rahallisesti. Toivoin, että myös muuten. Helkky vannoi että Seesami olisi juuri hyvä ja nainen oli saanut hyviä arvosteluita, joten luotin.
Keltainen suomenhevonen laskeutui trailerista nätisti, pyörähti Helkyn narussa ja nosti turpansa korkealle, kiljahtaen saapumisensa merkiksi. Se oli komea. Upea, jopa. Se ei kiiltänyt mutta sen harja oli kuin satuhevosella, hieman kiharalla, ja sen silmissä oli jotakin erittäin miellyttävää. Sen lämpimässä hönkäyksessä vasten mun märkää kämmentä jotain lupaavaa. Ja voi pojat mua hymyilytti kun sen kengitetyt kaviot kopisivat vasten navetan kivilattiaa.
Ja mä olin tyytyväinen. Vaikka hieman epäileväinen koko kuvion suhteen (Seia varsinkin), niin enimmäkseen tyytyväinen. Toivoin että aika näyttäisi, että mä olin tehnyt huippulöydön.