Myrskylän Soihtu
SV-I: 7,4 + 10 + 6 + 6,75 = 30,15p (20.10.2020)
EV-I: 7 + 10 + 4 + 2 + 1 + 9 = 33p (30.11.2020)
KTK-III: 16 + 15 + 15 + 15 = 61p (28.02.2021)
KTK-I: 20 + 21 + 20 + 19 = 80p (30.11.2021)
Myrskylän Soihtu oli myynnissä elokuun alussa kasvattajallaan, ja tällä kertaa oli mun vuoroni mennä ja ostaa hevonen - vaikka väitinkin, ettei me tarvittaisi yhtään enempää. Oili oli kuitenkin pakko saada, se näytti kuvassaankin niin vastustamattomalta että en voinut olla tutustumatta suomenhevosen sukuun. Sylvi kertoi, että kaunis tamma oli vaihtanut omistajaa jo muutaman kerran elämänsä aikana (Oili ansaitsi säälipisteet samalla sekunnilla), vaikka olikin erittäin mukava ja vaikka mihin kykenevä. Sillä oli minulle vieraampi suku ja kun Myrskylän omistaja kertoi toivovansa, että Soihtu saisi edes yhden varsan, olin jo parittanut vaaleatukkaisen tamman meidän ainoalle suomenhevosorille, Pullikselle. Kauniita varsoja kauniista vanhemmista, mä totesin kun Melina oli kysynyt minulta syytä Oilin ostamiseen. ”You had your hot girl summer, you can’t say no when I bring one, very pretty and talented, horse to home”, kerroin päättäväisesti naiselle, kun Soihtu seisoi vihdoinkin kotonaan, josta sen ei tarvitsisi elinaikanaan enää muuttaa.
Sä menit vaihtaa Pirkan Oltermanniin mut sen nimi Ei oo Sanni Oili
Tullessaan meille Soihtu oli Soihtu, mutta sitten tallitytöt nimesivät sen kuulemma söpöyden ja helpon huutamisen vuoksi Oiliksi. Tai eihän kukaan Oilille oikeasti halua huutaa, sillä se on varmasti maailman suurisydämisin suomenhevonen. Se vaan on niin menossa suuntaan jos toiseenkin, että joskus sitä tarvitsee kutsua nimeltä hieman napakammin.
Oilia voisi kuvailla koiranpennuksi, joka on juuri oppinut juoksemaan. Kaikkeen ja kaikkiin pitäisi päästä tutustumaan heti, nyt ja tällä sekunnilla. Eikä siinä olisi muuten mitään ongelmaa, mutta jos ei ole vahtimassa, niin siellä se Oili taas jo menee tutkimassa sitä ja tätä. Ja vielä vähän tuota. Onneksi Oili on kiltti, eikä tahallaan pelästytä ketään tai riko paikkoja. Oikeasti Oilin voisi viedä vaikka sairaalaan käynnille ja se varoisi kaikkia, jos se vain malttaisi olla tarpeeksi kauan aloillaan.
Hoitaessa Oili on jokseenkin ärsyttävä, sillä se välillä pyörii ja hyörii, eikä ota pyyntöjä tai käskyjä pysyä paikallaan kuuleviin korviinsa. Muuten se on kuin unelma hoitaa, tamma ei pure eikä potki. Eikä se juuri koskaan näytä edes hapanta naamaa, edes satuloidessa. Varpaille se saattaa vahingossa astua ja on turha odottaa, että Oili huomaisi asian itse ja siirtyisi omatoimisesti. Satulointi ei tunnu Oilista missään, kunhan sen muistaa tehdä mahdollisimman kiltisti eikä heti tiukaksi riuhtaisemalla. Kuolaimet Oili osaa ottaa automaattisesti suuhunsa, sillä onhan se hirmuisen ihanaa, kun saa jotain mutustella. Ja vielä luvan kanssa!
Työskentely Oilin kanssa on samalla helppoa ja hankalaa. Oilia ei pelota mikään ja se on uteliaisuudessaan nopea oppimaan – siis silloin, kun tamma jaksaa keskittyä. Uusia asioita opettaessa Oili kannattaa pitää palaset pieninä ja mieluummin toistaa opin useamman kerran. Oppiihan tamma kerrastakin helposti, varsinkin kun kyseessä on joku Oilin ihan itse keksimä jekku.
Uudet paikat eivät jännitä ja maastossa on säässä kuin säässä varmajalkaista seuraa. Oili katselee lähinnä kiinnostuneena maailman menoa eikä se pienestä hätkähdä. Hyvin kivikkoinen maasto ja umpimetsässä tarpominen on Oilista kivaa, vaikka se ei sitä osaakaan hyvin. Jalkojen asettelu sopiville paikoille on välillä myös esteillä hankalaa ja hypätessä Oilin kanssa tarvitsee myös ratsastajan tietää mitä tehdä ja olla läsnä.
Luonteesta kiitos Soihdun entinen omistaja Jens (VRL-14744)
Hei kato mä soitan bändissä ja mun mutsiki on coolimpi ku sä
|
i. Myrskylän Liekki tummanrautias, 158cm SV-I, KTK-II |
ii. Lemmen Leisku tummanrautias liinaharja, 159cm ERJ-I | iii. Huisko |
| iie. Hummukan Lempi | ||
|
ie. Viettelys vaaleanpunarautias liinakko, 155cm KTK-III | iei. Erehdys | |
| iee. Viipotin | ||
|
e. Hornanhovin Syreeni rautias, 159cm SV-III, KTK-II |
ei. Hämyhuurre rautias, 159cm Ch, KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I | eii. Härmänluoti |
| eie. Keväthuurre | ||
|
ee. Seireenitär rautias, 160cm KTK-III, ERJ-III | eei. Sankaritarina | |
| eee. Sankaritarina |
00.00.0000 t. Luodon Niminen (i. Isän Nimi), om. Omistaja
00.00.0000 t. Luodon Niminen (i. Isän Nimi), om. Omistaja
Ostit Mersun kalliin sun autotalliin mut lippu vippiin ei tee susta Cheekkii
1. NJ, irtoSERT: 17.11.2021 Kurjenpesä, pt. Lissu T.
|
Kouluratsastusjaoksen alaiset kilpailut, 40
01.10.2021, Kilpailukeskus Lupin - Helppo B - 1/50
|
Esteratsastusjaoksen alaiset kilpailut, 34
16.09.2021, Breawa - 80cm - 2/50
|
04.09.2021, Yemene - Helppo B - 1/40
18.10.2021, Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 4/60
10.01.2022, Moana part breds - Helppo B - 4/30Ku ollaan yhessä sekotettu tää kämppä niin yhessä me se myös siivotaan
Rapsuttelua ja satuloimisen alkeita
27.10.2020, kirjoittanut Jens VRL-14744
Oili lepuutti vasenta takajalkaansa tarhan kaukaisimmassa nurkassa, kun astelin määrätietoisesti portille aikeissa hakea tamma sisälle. Sadekelit olivat mahdollistaneet mutakylvyt, joiden tehokkuutta olin yrittänyt epätoivoisesti estää loimien avulla. Oilin elämässä loimet eivät paljon vauhtia hidastaneet ja nytkin jalka- ja häntäremmein nuorikkoon sidottu loimi roikkui sivulla paljastaen harmaaksi värjäytyneen lautasen. Onneksi Oili oli niin söpö ja rempseä, ettei sille voinut edes yrittää olla vihainen.
Heti tarhassa Oili oli hirveällä tohinalla jakamassa pusuja ja halauksia, mutta tyytyi sitten hamuamaan riimunnarua ja takin helmaa, kun se ei ollutkaan sallittua. Samaisen innokkuuden takia pidimme pienen harjoitustuokion tarhan portilla koskien sitä, kuinka reippaalla tahdilla tarhasta poistuminen oli suotuisaa käytöstä.
Pienen karsinassa suoritetun pyörimisen jälkeen Oili rentoutui harjaukseen niin, että koko hevonen tuntui kaatuvan ja ylähuuli väpätti. Perusteellisen harjauksen jälkeen Oili sai syödä iltapuuronsa samalla, kun sen selässä oli loimivyöllä kiinnitetty satulahuopa. Pari kertaa kolmevuotiaalla oli ollut satulakin selässä, mutta vielä pääosin harjoittelut tapahtuivat vain satulahuovan kanssa, jotta Oili pääsisi rauhassa tottumaan loimivyön avulla satulavyön ajatukseen.
Vierailu varsa-arvioinnissa
20.10.2020, kirjoittanut Jens VRL-14744
Soihdusta oli tullut Oili ja siinä ajassa tammasta oli kuoriutunut oikein pätevä eskarilainen. Oili oli ollut malliesimerkki suurisydämisestä suomenhevosesta aina ensitapaamisestamme lähtien ja sama näkyi kaikissa yhteisissä hetkissämme. Oilin kanssa oli helppo työskennellä ja siitä näki, että sen kanssa oli tehty hyvin töitä jo kasvattajan kanssa.
Viime aikoina olimme Oilin kanssa harjoitelleet maastakäsin niin pelkällä riimulla kuin suitsilla erilaisia ratsuhevosen taitoja. Ensimmäisistä treeneistä tuttu hätäisyys ja ylimääräisen tekemisen meininki olivat yhä työskentelyn suurimmat ongelmat, mutta pienissä pätkissä Oili jaksoi keskittyä tehtäviin oikein mallikkaasti. Parhaimmillaan Oili reagoi kaikista pienimpiinkin apuihin ja nuorikosta sai olla tosissaankin ylpeä joka päivä yhä enemmän.
Olimme valmistautuneet pitkään ja hartaasti Virtuaalisten Suomenratsujen varsa-arviointiin, sillä tapahtuma oli Oilin ensimmäinen isompi julkinen koetus. Hälinään olimme totutelleet vierailemalla parilla lähitallilla, ja Oili oli ollut pienissä kisoissa käsihevosena tutustumassa turvallisen kaverin kanssa isojen hevosten touhuihin. Reissut olivatkin tuntuneet olevan Oilin mieleen tutkimusmatkoina eikä tamma ainakaan arastellut uusia asioita.
Varsa-arvioinnissa Oili jaksoi käyttäytyä hyvin, vaikka suurempi tohina hämmensi ja tuomarit olivat jännittäviä tullessaan lähelle. Rehellisesti Oili silti jaksoi koko tapahtuman läpi ja hurmasi tuomarit rennolla luonteellaan. Ihana luonne tuntui antavan myös hieman hätäistä käytöstä, sillä niin yleisestä käytöksestä kuin käytöksessä rakennearvostelusta napsahti naperolle vähintään kuutoset.
Rankan päivän jälkeen illalla vielä vähän rapsuteltiin yhdessä ja siitä vasta Oili tykkäsikin. Huomasin päivän olleen jännittävä myös siitä, että yleensä energinen tamma vaikutti tavallista raukeammalta. Oililla oli lupa olla väsynyt huikean suorituksen jälkeen, olihan meidän rakas vauvamme SV-I -palkinnon arvoinen.
Myynti-ilmoitus
25.01.2020, kirjoittanut kasvattaja
Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu…
Paitsi ei meidän Soihtu. Soihtu ei nuku ikinä, jos se saisi itse päättää. Maailmassa on niin paljon nähtävää, koettavaa ja tutkittavaa, ettei sitä vain millään ehdi nukkua! Soihtu on aina menossa joko eteen, taakse, sivulle ja toisinaan jopa ylöspäin eikä tämä suomenhevonen kyllä olisi sopinut entisajan puusavottaan mettän keskelle seisomaan, ei sitten millään. Soihtu sopii parhaiten toiminnan naiseksi jonnekin missä sattuu ja tapahtuu, mikä olisi sitten varmaankin este- tai kenttäradat vanhempiensa mallin mukaan. Kyllä kai se kouluratsastukseenkin saadaan sopimaan, kun oikein koittaa, mutta sitä ennen tamman hätäisyys pitäisi saada valjastettua hieman paremmin oikeisiin asioihin. Soihtu ei siis ole se kaikkien tasaisin suomenhevonen, mutta ainakin se on ihan Pelle Peloton eikä mikään Venäjän sotakonetta pienempi ryske saa sitä helposti pois tolaltaan, tokkopa sekään. Luulen, että Soihdun rohkeus perustuu siihen, että sillä on niin kova meno ja tohina päällä koko ajan, ettei se edes ehdi havannoimaan ympäristöään kovin tarkasti. Plussapuoliksi Soihdulle voi myös laskea sen rennon hyväntuulisuuden ja sellaisen hälläväliä meiningin - tämän neidon kanssa pipo ei parane olla turhan kireällä.