Lemmenlomalla

virtuaalihevonen

Asuu Velmulassa

se historia tai joku en mie tiiä??

27. elokuuta 2019 (7v) syntynyt suomenhevostamma, väriltään rautias (ee/AA) ja korkeudeltaan 160cm
Lemmen kasvattaja on Jonna Suomusniemi ja sen omistaa Helle Kallaste VRL-11124

Oletko koskaan pohtinut, toimiiko sarjakuvista tuttu kepin nokasta roikkuva porkkana oikeasti hevosen automaattiohjauksena? Sen kun käännät porkkanan toivottuun suuntaan ja herkkua tavoitteleva hevonen seuraa perässä? Muista kaviokkaista en mene takuuseen, mutta Lempi seuraa sitä porkkanaa (tai köyhempääkin makupalaa) vaikka maailman ääriin. Ahne kun on, tamma ei turhautumisestaan huolimatta luovuta, vaan seuraa sitä porkkanaa ensin toiveikkaana, sitten tuimempana, mutta seuraa kuitenkin. On testattu.

Ahneus on muutenkin yksi vahvimmin rautiaan käytöstä määrittävä luonteenpiirre. Ruokapalkalla suomipulla tekee ihan mitä tahansa! Rautahermoinen, tasaisen varma ja vakaa tamma onkin saanut osansa erilaisista kokeiluista, niin lajien kuin kaiken muunkin suhteen. Tamma osaakin kaikenlaisia temppuja, jotka sille on voitu turvallisesti opettaa, kuten kumarrus sekä esineiden noukkiminen. Ruokamotivaattorilla myös inhottavat asiat, kuten etujalkojen kengitys (takasia saa kengittää vaikka koko päivän, etuosan kanssa tamman huumori loppuu toistaiseksi tuntemattomasta syystä aika lyhyeen) sekä nisien/hännänalusen pesu, sujuvat ilman irvistelyä suurempia protesteja. Lämmön mittaamiseen, klippauskoneeseen, (sähkö)raspiin, hyönteismyrkyn sumutukseen tai mihinkään muuhunkaan aikaisempia poikkeuksia lukuun ottamatta Lempi ei sano mitään. Helppo, hyvätapainen hoitaa.
Ne hyvät tavat tosin herkästi unohtuvat talutustilanteissa, mikäli reitin varrella minkäänlaisella näköetäisyydellä näkyy jotakin syötäväksi kelpaavaa. Lempi ahne luonto ottaa herkästi vallan erityisesti kevään ensimmäisten vihreiden kohdilla, ja tammaa joutuu pitelemään tosissaan, ettei se rynnistä syömään milloin mistäkin puskasta tai pientareesta. Hyvin usein rautias rynnistää estelyistä huolimatta.

Klisee ahneesta, patalaiskasta hevosesta ei ainakaan Lemmen kohdalla pidä paikkaansa. Tamma on rehellinen, työteliäs suomenhevonen, varma ja vakaa. Toki ruokapalkka on edelleen paras motivaattori. Taskuista on hyvä löytyä jotain pientä annettavaksi heti treenin päätteeksi, jotta Lempi työmotivaatio pysyy seuraavallakin treenikerralla korkealla – palkkauksen unohtuminen näkyy heti työtehossa!
Helpon kenttäluokan mukaiset asiat hallitseva suomalainen ei ole mikään tasonsa ehdoton tähti, ennemminkin sellaisen tasaisen hyvä puurtaja, joka palkitaan silloin tällöin myös ruusukkein. Liikkujana Lempi ei ole erityisen ihmeellinen, vaan kaikin puolin peruspuksu (kaikella rakkaudella sanottuna). Hyppytekniikka sen sijaan on erinomainen.

Lempeetä sopii kaiken tasoisille ratsastajille. Se on melko ymmärtäväinen sekä anteeksiantavainen kokemattomampien virheille, reipas ja mukavan eteenpäinpyrkivä, ei mikään automaatti minkään tasoisen ratsastajan kanssa. Tamma ei kuumu tai venkoile, vaan tekee kaiken pyydetyn mukisematta, yleensä ihan mielellään. (Kiimassa kaikki tympii eikä liikkuminen ole kivaa.) Hyvähermoisena hevosena rautias tuntuu kestävän kaiken turhautumatta tai isommin säikkymättä; Lempi on hyvin maasto- ja liikennevarma. Tietenkin on asioita ja tilanteita, kun Lempeetäkin säikkyy, kukapa ei joskus pelästyisi? Perusväittämänä tamma on kuitenkin hyvin rohkea, kylmänrauhallinen hevonen, omiaan valamaan uskoa jännittävään ratsastajaan tai maastoreitillä metsänpeikkoja bongaaviin lajitovereihinsa.
Maastoilun lisäksi myös hypätessä tamman onnistuu valaa uskoa sekä itseluottamusta jännittävään ratsastajaan. Lemmen meno on tasaisen varmaa, se osaa katsoa ponnistuspaikat itsekin ja on aika haka asettamaan askeleensakin esteväleihin sopivaksi, ellei ratsastaja osaa tämmöisiä asioita. Tietenkään rautias ei ihan kaikkea tee ratsastajansa eteen, esimerkiksi maastoesteillä kuskin pitää oikeasti osatakin jotakin sujuvan radan ja yhteistyön takaamiseksi. Tosin yksittäisiä harjoitusesteitä suomalainen hyppää mukisematta vaikka ensikertalaisen kanssa.

Reissut, olivat ne sitten klinikkakäyntejä, valmennusreissuja tai kisamatkoja, sujuvat samaan tapaan kuin arkikin. Lempi on helppo lastata ja kuljettaa, vieraat paikat, hevoset tai isompikaan hälinä ei tätä suomidaamia häiritse tai yleisö saa polvia tutisemaan. Toisaalta esiintyjän elkeetkin puuttuvat kokonaan. Tamma tekee kilpailuissa ihan samanlaista tasaisen perushyvää työtä kuin kotonakin korvaansa lotkauttamatta väenpaljoudelle, verryttelyä dominoiville poniäidille tai millekään muullekaan.

once upon a time planets and fates and all the stars aligned, you and I ended up in the same room

i. ARKILEMPI
tummanpunarautias, 159cm

e. MALTA MALTALLA
vaaleanruunikko, 155cm

Just For Funin suku ei ole oikeastaan kovinkaan ihmeellinen: siellä on pitkäjalkainen esteratsu ja jo edesmennyt keltainen, hieman tappijalkainen, koulutamma. Mutta, ei suku miestä pahenna jos sen ei niin anna tehdä. Tai jotain sinne päin.

Just For Funin isä, Just Sayin', jonka kasvattajan tytär halusi kovasti nimetä Just Danceksi lempipelinsä mukaan, on satulaanlaitosta saakka kiertänyt esteratoja - ei kovinkaan korkeita tai suurella menestyksellä, mutta kyllä sieltä aina sen verta usein ruusuke on kotiin kuljetettu tämän Eestin urheiluhevosen kanssa, ettei ole raaskittu lopettaakkaan. Jo mainittu kasvattajan tytär on omistanut tummanruunikon ruunan suurinpiirtein koko pienen elämän, jonka pitkäkoipinen otus on elänyt, ja on vannottu, että "Justin" pysyy perheessä hamaan tulevaisuuteen. Se on omistajaperheensä lemmikki ja suuri rakkaus. Noin 166-senttinen harrasteratsu ei varmaankaan tulostensa, ulkomuotonsa tai sukunsa perusteella olisi suosittu jalostuspiirteissä, ja sitä onkin käytetty siinä vain kerran: kasvattajaperheen tyttären paras ystävä nimittäin tahtoi varsoittaa oman tammansa. Sen jälkeen Just Sayin' ruunattiin, ja se hyppää sunnuntaikisoissa, nauttii leppoisesta elämästään ja kiertää pururatoja ainakin kolme kertaa maastolenkkien muodossa. Ei taida olla herralla valittamista.

Just For Funin isän omistaja lainasi hevostaan yhden kerran varsantekotarkoituksiin, ja It's June Again, Just For Funin emä, sai olla tämä neiti onnekas. Voikko tamma eli sitä ennen aika perinteistä hevosen elämää Viron maaseudulla, kiersi paikallisten ratsastuskoulujen koulukisoja mitaleita kahmien ja treenasi valtakunnallisiin mestaruuksiin. Jalkavaivan kuitenkin iskettyä ja sen parantumisajan pidennyttyä päätettiin eestin urheiluhevostamma laittaa varsaan (tadaa, näin syntyi Just For Fun) - huomattiin kyllä, ettei lasten teko ja hoitaminen ollut tämän tamman juttu. Hyvä juttu ettei omistaja oikeastaan haaveillutkaan tälle 157-senttiselle hevoselle siitostamman uraa. Varsan kasvettua ja vamman parannuttua omistaja kiersi Junella vielä parin vuoden ajan kilpailuissa (oli Viron mestaruuksissa ihan neljäs), mutta samojen jalkavammojen palattua kahta kauheampina oli järkevintä pistää voikko hevonen lepoon.

then saw a wide smirk on your face, you knew the entire time, you knew that I'm a mastermind

Me kilpaillaan Lantin kanssa koulussa ja esteillä helpoissa luokissa, mun osaaminen (eli rohkeus ja varmuus) riittää tällä hetkellä helpon B:n ratoihin kilpailuissa (poni pärjää kyllä yhtä vaikeammassakin luokassa). Estepuolella me ollaan hypätty noin 80 senttimetrin rataa ja sitä me mennään myös kisoissa maksimissaan.

Jos puhutaan numeroita, me ollaan startattu yhteensä 00 kertaa; sijoituksia 0 kappaletta, ja niistä voittoja on 0.

Päivämäärä & paikka	Laji	Taso	Tulokset
00.00.2023 Kilpailupaikka	Laji	Luokka	00/00

the god's honest truth is that the pain was heaven and now that I'm grown I'm scared of ghosts

Päiväkirjamerkinnät

1. kuukausi 2023, viisi sekuntia jotakin (00.00.2023)

swimming in a glass half empty, trying to remember how it feels to have a heartbeat

Varusteet & hoito-ohjeet

Lemmen hoito-ohjeet luettavissa täällä

varusteet © Ruusupihan varustepuoti, Kirke, Sokka Luxuries, OddPixel, Virtuaalivaruste, Hemsbury Saddlery sekä Varustekartano