Justus on oman arvonsa tunteva herra joka vähät välittää siitä, vaikka keittiönpöydälle olisi kiellettyä hypätä eikä kirjahyllyssä kiipeilykään olisi suotavaa. Se menee sinne minne se tahtoo ja milloin se tahtoo, juo lavuaarin reunalle (tai minne tahansa muuallekin) jätetystä vesilasista ja vie puolet sohvasta halutessaan. Hirveän usein sitä joutuu torumaan, mutta perään lipsahtaa aivan turhan usein lepertelyä, kuten "hemmetti sä olet söpö" tai "jos sitten ens kerralla et kaatais sitä kukkaruukkua, jookosta?". Kun Justus katsoo sua sinisillä silmillään, se saa kaiken anteeksi. Vaalea kissa on myös tavattoman puhelias olento, ja jos herran palvelijat ovat nukkuneet aamupala-ajasta hetkenkään yli, voit olla varma että löydät karvaisen kaverin tyynyltäsi joko nuolemasta naamaasi, tökkimässä sitä tassullaan tai huutamassa ihan vain päin sitä.

Justus esittää kovasti, ettei se ole sylikissa. Pentuna se kyllä rakasti hyppiä päällä ja pomppia selässä ihmisen seisoessa, mutta kasvaessaan herran ylpeys kasvoi liian suureksi sellaiseen. Nykyään, vaikka se kovin seuran- ja huomionkipeä onkin, se ei tule syliin käskystä. Aina välillä se tulee sohvalla päälle tai sängyssä tuhisemaan vatsalle, mutta pääosin se asettuu pöydällä istujan eteen tai sohvalla kiinni jalkoihin.

Justuksen päätehtävä on olla vahtimassa parvekkeella ja ikkunalaudoilla lintuja, sekä komentaa kolmiossa asuvia nuoria. Se ei kulje vapaana keskustassa eikä myöskään maalla vieraillessaan, vaan Kartanolla se tyytyy valjaissa ja narunpäässä ulkoiluun. Aina välillä se saattaa saada mummolassa kiinni linnun tai päästäisen, mutta se ei omista ehkä maailman parhaita saalistustaitoja (eikä kärsivällisyyttä kytätä ja saalistaa). Herran lempipuuhaa on kuitenkin maalla Sierran äidin ja sisarusten lellittävänä oleminen, herkkujen syönti sekä ihan vain ihmisten riesana oleminen. Mikäs sen parempaa.

Justus on jatkuvalla dieetillä, sillä se kerää todella herkästi ylimääräisiä kiloja. Sille ei siis voi jättää raksuja päiväksi kippoon!!!